Onx tää ny kivaa?

Kirjoittanut: Matti

(16.-18.5.2014)

Mukava olla takaisin täällä, tuntuu edelleen lähes kodilta. Viimein se sitten tapahtui. Perjantaiaamuna heräsin vielä Pasilan residenssistämme ja tapasin Laurin, joka jo intoa puhkuen pakkaili viimeisiä tavaroitaan. Itsehän luonnollisesti en ollut pakannut vielä mitään, joten siinä sai sitten alkaa ihan tosissaa puurtamaan. Lentokentälle päästyämme tapasimme viimeisen henkilön matkaryhmästämme, eli Jasminin. Iloisina ja hymyillen nousimmekin Turkish Airlinesin koneeseen, joka kuljettaisi meidät Istanbuliin, josta matkamme jatkuisi Delhin kautta Kolkataan. Täysin ilman epäonnistumisia emme tosin pääseet edes pois Helsinki-Vantaalta, sillä allekirjoittaneen kamera hävisi, kun matkaa oli ehtinyt kulua kotoa lähdöstä n. 1,5 tuntia. Hieno hommma hei!

Naamat pysyivät hymyssäsuin kakilla vielä Istanbulin vaihdon yli ja innostus ehti jo kohota taivaisiin kun bongasin Delhiin menevän koneen ohjelmistosta, että he esittävä ohjelmistossaan Anchor Man 2 legenda jatkuu elokuvaa. Luontaisesti nämä turkkilaisten hienot laitteet eivät sitten toiminteekaan, joten emme nähneet mitään elokuvaa. Onneksi Laurin uskollinen kone tarjosi kuitenkin vaihtoehtoisen ajanviettotavan. Nimittäin jos legendaaksi muodostuneen Areena 5 tietokonepelin. Sen parissa kuluikin hyvin aikaa melko pitkään ja nukkuminenkin jäi tästä syystä herrapuolisilla matkantekijöillä melko vähiin tai oikeastaan lähes nollaan. Puolen yön kohdilla Suomen aikaan alkoi itse kunkin hymyt hieman hyytyä väsymyksestä ja matkan aiheuttamasta rasituksesta.

Delhiin kuitenkin päästiin ja alkoi se tosi koitos. Nimittäin ihanista ihanempi Intialainen halpalentoyhtiömme Spice Jet, tuttavallisempi Curry Airlines nimittäin oli aikaistanut meidän hyvin

suunnitellun ja ajoitetun jatkolennon Kolkataan, jonka takia odotus Delhin lentokentällä tuli oleman n. 10 tuntia. Tämä aika kuitenkin kului mukavasti syödessä, kakkapeliä pelatessa ja ihan vain hengaillessa. Meinasimme kuitenkin tyriä koko homman kun emme tajunneet, että Curry-koneet, eivät lähdekään samasta paikasta, kuin se mihin saavuimme. Jouduimme vaihtamaan bussilla terminaalia ja tämähän kesti yllättävän kauan. Kiire ei kuitenkaan tullut, sillä huomasimme tämän tilanteen hyvissä ajoin ja uudessakin terminaalissa jäi aikaa tapettavaksi ihan kunnollinen muutaman tuntia. Tämän ajan tapoimme ostamalla minulle synttärilahjaksi uuden kameran, (Joka mahdollistaa teillä tämän kokonaisvaltaisen elämyksen) ja käymällä kentältä löytyneessä 6D kinossa, joka tarjosi meille hurjat kyydit. Tuli sähköiskua takamuksiin, tuulta ja vettä naamalle, penkit pyörivät ja hakkasivat ja ääntä tuli joka suunnasta. Ihan täysin en ymmärrä miksi se oli 6D, mutta monta D:tä siinä varmasti oli, ja hauskaakin oli.

Viimeinen lento taittui mukavasti tai ei mukavasti mutta nukkuen kuitenkin. Mausteinen lentoyhtiömme myös muisti minua syntymäpäiväkortilla, aika hauskaa ja yllättävää. Taksilla IPER:lle ja heti portista sisään tullessa kaukaa loisti ”Hassu-Sedän” hymy ja iloisesti ”Hassu-Setä” kertoi Ms. Mallikinkin, IPER:in pomon ja Laurin tulevan harkkaohjaajan olevan paikalla ja haki Mallikin, jostain itsenäisten naisten kokouksesta moikkaamaan meitä. Saatiin huoneet, joihin majoutuimme ja suuntasimme South City Malliin etsimään vielä ruokaa ennen nukkumaan vajoamista. Hassu-Setä tuli tosin vielä ennen lähtö tarjoamaan ”Eisii room!”, joka paljastui ilmastoiduksi huoneeksi, josta kuitenkin kieltäydyimme kauniisti, koska nyt huoneemme ovat lähekkäin ja kaikki meistä on ”samantasoisessa” huoneessa, joissa propellit pyörii mukavasti viilentäen jäätävän kuumaa ilmaa. Tällä hetkellä tuntuu kyllä todella hyvältä ja kodikkaalta olla täällä. Nyt vasta oikeastaan huomaa miten paljon tänne oli kaivannut. Miten hyvältä tuntuu, vaikka onkin hikinen likainen ja haiseva. Tätä hetkeä olen odottanut todella kauan ja hyvältä tuntuu olla täällä riippumatta fyysisistä epämukavuuksista. Myös Lauri ja Jasmin kertoivat, että on upeaa olla Intiassa, heidän tuntemuksensa tarkentunevat myöhemmissä episodeissa.

Kaiken kaikkiaan tällä porukalla tuntuu olevan hyvä matkustaa. Laurin kanssahan meidät on jo monissa liemissä keitelty mutta Jasminin kanssahan itse en ole edes montaa kertaa tavannut. Juttu kuitenkin lähti heti alusta asti luistamaan ja juttuja ei ole tarvinnut edes suodattaa. Tähän mennessä Jasmin on jo useaan otteeseen kuullut, kuinka pojalla ei ole pojal tai muutenkin suomen kieleen kuuluu yleensä lla- ja lle päätteet, joita nuo porilaiset eivät tunnu ymmärtävän.

Ainakaan ensimmäisenä yönä kuumuus ei häirinnyt nukahtamista. Tähän tosin vaikuttanee myös 30 tunnin lähes yhtäjaksoinen valvominen. Tulevaisuus osoittanee oliko ilmastoinnista kieltäytyminen täysin idiootti valinta. Mahdollisesti.