Voihan pyhä lehmä sentään!

Kirjoittanut: Lauri

Minulta on kysytty kevään mittaan, että jännittääkö mua mun Intian matka? Aina tähän mennessä olen vastannut kieltävästi. Ei jännitä. Mennään sinne ja katellaan. Kuitenkin nyt kun matka kolkuttaa jo aivan ovella, fiilis on toinen. Kyllä vain. Minua jännittää. Jännittää ihan pirusti. Pelottaa suorastaan. Pelottaa niin, että tärisen.

Mutta mistä tässä kaikessa on lopulta kyse? Minne minä olen matkalla ja miksi? Keitä on tulossa mukaan ja mistä koko matka on saanut alkunsa? Jotta saisimme näihin kysymyksiin vastauksen, on mentävä ajassa vajaat vuosi taaksepäin.

Edellisestä pitkästä matkasta (Blogi yhä luettavissa: www.neljatviikset.blogspot.com) oli kulunut jo jonkin aikaa ja minulle sekä Matille oli syntynyt jälleen pieni ajatus jostain mahdollisesta uudesta reissusta. Päätettiin yhteistuumaan, että kesällä 2014 lähdettäisi ainakin kolmeksi viikoksi jonnekin kauas. Ensimmäisenä tuli mieleen Brasilia, jossa on käynnissä jalkapallon MM-kisat. Etelä-Ameriikka kokonaisuudessaan oli myös vaihtoehto. Myös Intiaa pohdittiin, sekä Vietnamia, Laosia, Kambodzaa ja Kiinaa. Lopussa finaalitaistelussa olivat Intia ja Kiina, joista lopulta Kiina voitti pienen marginaalin turvin.

Syksyllä menin opettajankoulutuslaitoksen infotilaisuuteen, jossa puhuttiin aihekokonaisuuteen kuuluvan soveltavan harjoittelun suorittamisesta. Vaihtoehtona perinteiselle opeharjottelulle jossain pk-seudun peruskoulussa tai lukiossa oli myös vapaampi kolmen viikon harjoittelu missä tahansa opetus- tai kasvatusalaan liittyvässä työssä. Tämä työpaikka saisi olla myös ulkomailla – Asia josta kaikki tämä paha alkoi.

Matti oli nimittäin ollut vajaat pari vuotta aikaisemmin Intiassa Kolkatassa työharjoittelussa Helsingin diakin kautta (blogi luettavissa: http://matti-intiassa.blogspot.fi). Työpaikkana oli toiminut 'Institute of Psychological and Educational Research' eli tuttavallisemmin IPER. Kyseessä on siis paikallinen avustusrahoilla pyörivä instituutti, jonka tehtävänä on antaa koulutusta niille, jotka muutoin Intiassa jäisivät sen ulkopuolelle. Vaikka kesän 2014 matkakohteeksi olikin päätetty Kiina, varovaisesti kysyin Masalta, josko suunnitelmia voitaisiin muuttaa niin, että Intian IPERiltä löytyisi paikka myös omalle soveltavalle harjoittelulleni. Järvenperän poika otti idean vastaan omalla hillityllä tavallaan ja kaksi viikkoa myöhemmin matkanjohtaja Rintamäki oli suunnitellut meidän Intianreissumme päivä päivältä ja juna junalta, alusta loppuun. Parit sähköpostiviestit myöhemmin minä sain hyväksynnän sekä yliopistolta, että IPERiltä ja kakka alkoi niin sanotusti muuttua aidoksi.

Emme kuitenkaan lähtisi matkalle kahdestaan. Syksyllä nimittäin selvisi, että myös rakas opiskelukaverini Jasmin oli suunnitellut matkaa Intiaan. Kuullessamme toistemme suunntelmat olimme täydellisen hämmästyneitä. Olimme toisiltamme tietämättä suunnitelleet matkaa samaan aikaan (toukokuun puoliväli) tasan samaan kohteeseen (Kolkata – Intia). Tarkemmat suunnitelmat itse kohteessa olivat toki erilaiset, mutta esimerkiksi lennot ostimme kolmestaan. Monien liikkuvien tekijöiden, yllättävien muutoksien, ikävien säätöjen ja jopa jumalallisen väliintulon takia Jasminin suunnitelmat omasta Intianmatkastaan kuitenkin nollautuivat kokonaan. Pitkäaikainen kirjekaveri ei olisikaan vastassa, eikä ohjelmaa tai majoitusta siten löytyisi. Tilaa oli silti vielä niin IPERillä, kuin Masa-Lauri tuhotiimissäkin ja näin matkamme ohjelmat sulautuivat lopulta nätisti yhteen.

Nyt kaikkien viisumi- ja rokotehärdellienkin jälkeen Triomme on matkaan valmis. Toilailujamme ja ajatuksiamme tullaan päivittelemään tähän blogiin. Kirjoittajina toimivat ainakin minä ja Matti ja ehkä joskus myös Jasmin. Päivitystiheys toivottavasti pysyttelee ainakin kahdessa tekstissä per viikko... Ainakin siis jos Intian internetyhteydet päättävät sen meille suoda. 

Mutta mitä minä odotan tältä matkalta löytäväni? Miksi kohteena on juuri Intia?
Tähän kysymykseen palaan varmasti vielä monta kertaa, mutta tiivistän tämän hetkiset ajatukseni kolmeen sanaan.

Kiehtova.
Intia on aina ollut, ja tulee aina olemaankin mielenkiintoinen, erilainen ja ihmeellinen. Se on täynnä mysteerejä ja ikiaikaista viisautta. Kaikki siellä on eksoottista: hajut, maut, ihmiset jne.

Kamala.
Siihen kaaoksen, köyhyyden ja kärsimyksen määrään, jota tulen Intiassa todistamaan en voi etukäteen millään varautua. Toivottavasti se avaa silmiä, luo perspektiiviä ja opettaa elämästä.

Mieletön.
Tässä tarkoitan sekä vastinetta englannin kielen sanoille ”mindless, crazy, senseless”, että synonyymiä suomen sanoille ”fantastinen, häkellyttävä, järisyttävä”. Kaiken sen perusteella mitä olen kuullut, Intia on täysin mieletön maa. Mieletön maa mielettömässä maailmassa.

Nyt se on käsillä. Perjantaina koittaa lähtö. Turkish Airlines klo 13:05, Istanbulin kautta Delhiin.

Katsotaan josko adrenaliini antaa minun nukkua lainkaan ennen sitä.