Pilvessä

Kirjoittanut: Matti 

(8 - 9.6)

Kirjoittaessani tätä olen pilvessä, kirjaimellisesti. Sijaintina on Darjeeling, n 2 km korkeudessa ja pilven keskellä Himalajan juurilla, sijaitseva pikkukaupunki, joka näyttäisi ainakin säätiedotusten mukaan olevan pilvessä ja sateessa seuraavan viikon, eli koko sen ajan kun täällä vietämme. Ei siis vuoria tai niin upeita maisemia mutta onneksi kuitenkin viileyttä ja puhdasta ilmaa.

Sunnuntaina koitti viimein se päivä, jolloin matkamme luonne muuttuisi dramaattisesti. Kuten aikaisemmin on mainittu Laurin harjoittelu loppui ja samalla loppuu myös aikamme Kolkatassa. On aika siirtyä kohti uusia maisemia. Juna Darjeelingiin lähtisi kuitenkin vasta illalla yhdentoista aikaan, joten sitä ennen ehtisi nähdä vaikka ja mitä. Kolmen viikon väsymys kasautui sen verran, että emme jaksaneet herätä aamulla kirkkoon Johnny-kanttoria moikkaamaan mutta herättyämme suuntasimme Kolkatan Botanical gardenille, jossa oli tarkoitus nähdä pääasiassa ”The Great banyan tree” ja muita luonnon ihmeitä. The Great banyan tree on siis puu joka on pinta-alaltaan n. 100 metriä suuntaansa oleva metsä, joka on kuitenkin siis yksi puu, jossa, puut liittyvät toisiinsa mitä kummallisin tavoin ilmassa ja ilmeisesti myös maan alla. Välillä puun rungot kasvoivat, jopa vertikaalisti ilmassa.

Yrittäessä sisään ostimme 10 metriä porteista uudet vesipullot ja kun myyjällä ei ollut antaa 34 rupiaa takaisin saimme 30 rupiaa ja neljä karkkia, että näin. Näitä pullojahan ei sitten myöskään täysin meille mysteeriksi jääneestä syystä saanut yhtäkkiä viedä sisään puutarhaan vaan ne piti jättää talteen. Minulle ei ainakaan syy auennut ja asia sapetti. Tottakai sitten kun menimme sisään niin ihmisillä sitten oli vesipulloja siellä mutta ihan ei ymmärrä. Noh, joku sai sitten hyvät 3 litraa puhdasta vettä. Aamupäivä kului puutarhoilla hyvin ja hiki oli suhteellisen valtava, mutta retki oli silti mielestäni menetetyn 3 täyden vesipullon ja 47 menetetyn hikilitran, sekä pääsylipun arvoinen.

Tästä suuntasimme vielä keskustaan, kun Lauri oli bongannut Lonely Planetista baarin, joka sijaitsisi korkealla ja, josta olisi hyvät näkymät. Kyllähän tällainen pitäisi katsastaa. Baari sijaitsikin keskustassa olevan talon 9. kerroksessa ja näkymät oli ihan ok. Ei nyt mitään huippuluokkaa mutta Kolkataan ihan jees. Tilattiin oluet ja vesipiippu, johon mauksi joku sitrus-ananas juttu. Siinäkin sitten vierähti jonkin aikaa katsellen Intialaisia cooleja nuoria. Totesimme yhdessä faktan, että jokainen intialainen, joka yrittää olla coolisti länsimaalainen näyttää lähinnä hölmöltä meidän silmiin. Se ei jotenkin vain sovi.

Takaisin Iperille saavuttiin illan suussa ja pakkailtiin rauhassa ja haettiin viimeiset ruoat viereisestä New Mayorista ja lepäilimme. Yhdeskän aikaan oli aika siirtyä Sealdahin asemalle kohti New Jalpaiguriin vievää junaa. Junamatka kestäisi ensin 10 tuntia ja sitten olisi edessä n. 3 tunnin auto-ajelu.

Junamatka sujui pääasiassa hyvin ja jokainen sai nukuttua ok, joskin allekirjoittanut hyvin vähän. Kuuden aikaan kun kävin vessassa niin takaisin tullessa kaksi henkilöä vaunussamme, jotka eivät olleet englanninkielen taitoisia olivat päättäneet aloittaa minun keskisänkyni nostamisoperaation, jotta pystyisivät kunnolla istumaan. No siinä sitten meni tsäänssit nukkumiseen. Siispä maisemien

katselua sitten, ei siinä mitään. Junan piti olla yhdeksän aikaan perillä ja Lauri ja Jasmin heräilivät myös siinä hieman ennen sitä. Ylläri-pylläri juna ei sitten tullutkaan perille. Kymmeneltäkin juna yhä puksutti eteenpäin, samoin yhdeltätoista ja puolenpäivän aikoihin n. 3 tuntia myöhemmin juna sitten katsoi hyväksi saapua NJP:n asemalle. Tämä ei näyttänyt hirveästi paikallisia hetkauttavan.Yksi n. 5 vutoias poika reagoi suurinpiirtein samala tavalla kuin me mutta kukaan aikuinen ei ainakaan näyttänyt turhautumisen merkkejä. Nälkä alkoi tässä vaiheessa olla, joten päätimme lounastaa aseman vieressä ja sitten napata jeepin darjeelingiin.

Jeepin hinta jaettuna olisi ollut 300 rupiaa (4e) naama mutta silloin olisimme 

joutuneet odottamaan x-ajan, jotta jeeppi täyttyy, joten päätimme ostaa sen itsellemme, jolloin hinnaksi neuvottelimme 2200 rupiaa eli 28 euroa. Matka darjeelingiin oli suurinpiirtein niin hurja kuin muistin. Lauri ja Jasmin tosin eivät sitä niin hurjaksi kokeneet. Laurin kanssa puhuimmekin, että Laurista ajatus nokkakolarista on pelottavampi, kuin lentäminen rotkoon. Itse olen erimieltä. Mutta jokaisella mielipiteensä. Näkymät reitiltä olivat kuitenkin henkeäsalpaavat. Oli teeviljelmää, vuorta, rotkoa, viidakkoa, serpenttiinitietä jne. Joka hetkestä pystyi nauttimaan täysin siemauksin mitä nyt pari kertaa sydän pysähtyi, kun olin kohtuu varma että rotkoon mennään ja mitään turvavöitävähän tässä maassa ei autoissa ole, eli turvallisuuden tunne ei aina ollut sata prosenttia mutta kuskimme ei tuntunut oleva huolissaan mistään ja toi meidät myös turvallisesti perille, joten ei voi olla kuin tyytyväinen.

Darjeelingiin päästyä kohtasimme ongelman. Emme tiedä hotellimme osoitetta ja paikalliset eivät tiedä hotellimme nimeä. Hetken sompailtuamme ja kyseltyämme meidät bongasi avulias hieman ”Andy Mccoy” lookkia omaava intialaismies, joka kertoi etsineensä meitä ja lupasi johdattaa hotellille. Näin kävinkin, tosin herra tarjosi matkalla marihuanaa ja jutteli vähän outoja mutta ei se mitään. Löysimme hotellille ja saimme huoneeet, jotka ovat perussiistejä kaikki siis hyvin. Illalliseksi metsäsimme itsellemme ruoka-paronin johdolla momoja, jotka olivatkin erittäin maittavia. Huoneemme ainoa heikkopuoli on sänky, joka on rungon päällä oleva laveri ja sen päällä patja. Jos nukkuu toisella puolella niin laveri kippaa ja tippuu sängystä rotkoon. Tämän huomasimme yöllä kun Lauri jotain nousi säätämään niin allekirjoittanut tippui sängyn syvyyksiin.

On mieletöntä, kun vihdoin päästiin kolkatan paahteesta ja kuumuudesta. Täällä on pilvistä ja mitään ei näy mutta se ei haittaa kun ilma on puhdasta hengittää ja lämpötilat tippuneet miellyttävään n. +25 asteeseen. Länsimaiset vaatteet voi laittaa päälle, koska ne ovat yhtäkkiä sopivan lämpöiset tähän ilmanalaan. Huppariakin on joutun käyttämään erityisesti iltaisin, kun lämpötilat laskevat yhä. Myös parit sateet on saatu niskaan, mikä ei sekään ole sen kamalammin haitannut, sen verran hyvältä on tuntunut olla puhtassa ja ei niin järkyttävän meluisassa suurkaupungissa. Täällä on siis lähtökohtaisesti ihmisen hyvä olla juuri nyt.