Tääl ois tällasta

Kirjoittanut: Lauri

(20.6 -21.6)

Miksi minä halusin lähteä Intiaan?

Yksi syy oli tietysti se, että halusin suorittaa soveltavan harjoitteluni yliopistoa varten. Toinen oli se, että en ollut koskaan aikaisemmin ollut Intiassa. Näiden lisäksi oli vielä muitakin syitä. Ensinnäkin halusin pois Suomesta, jonka yhteiskunta ja kulttuuri on niin täysin vieraantunut oikeasta ruohonjuuritason elämästä, että paikoin jopa ällöttää. Halusin pois maailmasta, jossa ihmiset kilpailevat sosiaalisen median ja hienojen vaatteiden tuomalla statuksella ja jossa paikallisten suurin ongelma tuntuu olevan kristillisiin traditioihin liittyvät ”äärimmäisen vakavat ihmisoikeusrikkomukset”. Intiassa (ja miksei myös muissa kolmannen maailman valtioissa) ymmärtää sen, kuinka uskomattoman mitättömiä huolenaiheita Suomessa on. Ottaa suunnattomasti päähän avata facebook ja katsoa mistä asioista on taas saatu ongelmia ja huolia maassa, jossa kumpiakaan ei missään todellisessa mittakaavassa ole. Suomen uutisten lukeminen Intialaisessa ympäristössä tuntuu jotenkin absurdilta ja epätodelliselta. Täältä käsin näkee täydellisesti sen, kuinka äärimmäisen hyvin asiat omassa kotimaassa oikeesti on. Miksi tämä on niin vaikea tajuta Suomesta käsin?

Mmm... Pahoittelut. Taisin ajautua hieman sivuraiteille tuossa vuodatuksessa. Mutta tosiaan: Intialaisen ruohonjuuritason elämän, hyvinvoinnin ja kurjuuden lisäksi, oli minulla vieläkin lisää syitä lähteä juuri Intiaan.
Yksi oli, että näkisin Taj Mahalin.

Jotta tämä voitaisiin toteuttaa tulisi meidän matkustaa Agraan, 1600 -luvulla hallinneen Mogulikuningaskunnan pääkaupunkiin. Tuttuun tapaan matka taittuisi junalla, huokeammassa sleeper -vaunussa, jonka fasiliteetit riittävät kuitenkin siedettävään ja tuurilla jopa mukavaan yhden yön matkaamiseen. Onneksi olimme ehtineet toipua alkuviikosta meitä riepotelleesta vatsataudista, sillä ripsurapsu-oksupoksun kanssa sleeper -vaunussa matkustaminen olisi luultavasti ollut mahdoton tehtävä.

Varanasia ei suoraan sanottuna tullut ikävä. Vaikka kaupunki oli ollut parhaimmillaan äärimmäisenkin mielenkiintoinen erityisesti uskonnollisessa mielessä, ei siitä miellyttävää lomapaikkaa saanut millään. Ahtaiden kujien ja sekavien teiden yhdistäminen lehmänpaskaan, kuumuuteen, meluun, epämiellyttäviin hajuihin, järjettömään roskan määrään, kaaottiseen liikenteeseen, onnenonkijoihin, itsensä etsijöihin, kauppiaisiin, kerjäläisiin ja mitä älyttömimpään katraaseen kaiken maailman eläimiä, oli kokoisuudessaan varsin ahdistavaa ja epämiellyttävää. Tavallaan se oli siinä mielessä kuitenkin juuri sitä mitä osittain Intiassa halusinkin kokea, mutta enough is enough. Tää oli tässä. Kiitos ja näkemiin.

Olimme edellisistä koettelemuksistamme viisastuneina varanneet Agrasta kunnolliseen majapaikan, emmekä todellakaan majoittuisi missään 300 rupian majataloissa, jollaisissa esimerkiksi junamatkalla tapaamamme suomalais-englantilainen Damon oli koko useamman viikon matkansa viettänyt. Hotellin kylkiäisenä saimme myös semi-fiksunhintaisen kaupunkikierroksen autoriksalla, eli tuttavallisemmin tuktukilla. Merkittävin kohde, jossa perjantain ajelulla pääsimme käymään oli Agra Fort, joka on varmasti hienoin (joskaan ei suurin) säilynyt Moguliajan linnake.

Miä opimme Agra fortissa? Opimme sen, että 1600 -luvulla on voitu rakentaa uskomattomia linnoja, joihin on onnistuttu suunnittelemaan melkoisen nerokkaita ilmastointi- ja lämmitysjärjestelmiä. Kuuden eri hallitsijan aikana linnaketta oli ollut rakentamassa arviolta noin 35.000 orjaa, mikä on osapuilleen yhtä paljon kuin mitä Agran linnakkeessa on kulta-aikoina asunut ihmisiä. Mogulihallitsijoiden suuruudenhulluus ja nerokkuus näyttäytyi linnassa hyvin. Kokonaisuudessaan erittäin onnistunut kohde.

Sightseeingin jälkeen oli vuorossa taas junalippujen osto. Hankittiin liput Jaipuriin ja Jaipurista Delhiin läheisestä matkatoimistosta. Junalippujen ostaminen matkatoimistosta on Intiassa melko hyvä idea, sillä niillä on juniin omia kiintiöpaikkoja, jotka voidaan varata suoraan meille. Juna-asemalta ostettaessa liput olisivat halvemmat, mutta saisimme tietää vasta vuorokautta ennen matkaa, että onko meille tilaa junassa. Älyttmän kuuloista, mutta ilmeisesti totta. Tässä maassa voi jäädä laiturille kökkimään vaikka lippu olisikin taskussa.

Lippuja ostettaessa törmäsimme jälleen yhteen erittäin paljon meitä ärsyttävään piirteeseen Intiassa. Tuntuu nimittäin siltä, että yksikään 1.3 miljardista intialaisesta ei tunnu tietävän, mitä tarkoittaa vaihtorahakassa. Oli kyse sitten matkatoimistosta, hotellista, taksikuskista, kaupasta tai ravintolasta, vaikuttaa siltä, ettei kenelläkään ole koskaan lainkaan vaihtorahaa. 500 rupian setelillä on vaikea maksaa pieniä ostoksia. 1000 rupian seteli taas on kokoluokassaan jo täysin hyödytön paperilappu. 1 ja 2 rupian kolikot pyöristetään pois yleensä jo suoraan (ainakin länsimaalaisilta). Kyseiset kolikot ovat muutenkin todella outoja, sillä niiden koko ja ulkonäkö voi vaihdella erittäinkin paljon, eikä niitä meinaa erottaa toisistaan millään. Tälläkin kertaa meillä olisi ilmeisesti pitänyt olla tasan 4800 rupiaa. 5 tonnista ei edes turistitoimisto onnistunut antamaan takaisin ilman intialaista säätämistä.

Perjantai oli juhannusaatto, joten koimme velvollisuudeksemme suomalaisina etsiä itsellemme kaljottelupaikan. Lonely Planetin suosittelemaa kattobaaria, josta olisi suora näkymä Taj Mahaliin ei kuitenkaan löydetty, mutta onneksi olusta sai muualtakin. Illallista meille tarjosi jälleen perinteinen intialainen perheravintola: Pizza Hut. Sen verran paljon on alkanu nämä intialaiset masalat ja curryt tulvia ulos korvista, että tämänkaltainen safka on oikeesti erittäin tervetullutta vaihtelua. Takaisin hotellille tultiin jo alkuillasta, sillä seuraavana päivänä herättäisiin jo auringonnousun aikaan katsomaan sitä paljon puhuttua Taj Mahalia.

Olimme paikalla aamulla klo 06:00 ja se näky, jota olimme todistamassa oli aivan mieletön. Taj Mahal rakennettiin 1600 -luvulla silloisen mogulihallitsija Shah Jahanin vaimon mausoleumiksi. Sitä rakennettiin yli 20 vuotta noin 20.000 orjan voimin. Kun Taj vihdoin saatiin valmiiksi halusi Shah rakentaa joen vastarannalle vielä toisen, mustan version itselleen. Tässä kohtaa mogulin suuruudenhulluus meni kuitenkin liian pitkälle. Hänen oma lapsensa lukitsi isän sekopäänä vankeuteen koko loppuelämäkseen. Agra Fortissa sijaitsevasta ”vankisellistä” oli suora näkymä Taj Mahaliin, vain jottei vankeuden syy missään vaiheessa unohtuisi. Tämän monumentin rakentamiseen on toden totta joskus käytetty paljon verta, hikeä kyyneliä ja kertakäyttöisiä ihmisiä. Tavallaan kiitos siitä, sillä Taj Mahal on aivan järjettömän hieno!

Juhannuspäivän toinen kohteemme oli Taj Mahalin rakennuttaneen Shah Jahanin isoisän Akbarin hauta, noin 30min ajomatkan päässä hotelliltamme. Tässä kohteessa saimme jälleen kerran oman annoksemme (vai pitäisikö sanoa yliannostuksen) intialaisesta säätämisestä. Ensinnäkin syystä tai toisesta kannettavaa tietokonetta ei saanut viedä sisään hauta-alueelle. Kamerat, videokamerat, älypuhelimet jne. sen sijaan olivat sallittuja. Läppäri ainoana oli kielletty. Kertokaa minulle syy tähän pliis?

Hämmennys ei loppunut kuitenkaan vielä tähän. Taj Mahalilta ostamassamme lipussa luki, että samalla lipulla pääsee sisään myös muihin Agran nähtätyyksiin, johon Akbarin hauta kuuluu. Kuitenkin alueen porteilla meille sanottiin, että lippu ei riittäisikään vaan meillä pitäisi olla vielä jokin ylimääräinen piletti. Lipunmyyntikassalla selvisi, että Tajin lippu oikeutti ainoastaan verovapaaseen pääsyyn Agran kohteisiin. Näin siis normaali 110 rupian lippu maksoi meille enää vain 100 rupiaa. Jes. Sekä läppärin, että lipun kohdalla luulimme tietysti aluksi, että meitä kusetetaan, sillä eihän mikään järjestelmä voi olla näin tyhmä. Intiassa kuitenkin kaikki on ilmeisesti mahdollista. Tiedoksi teille kaikille tuleville intianmatkaajille: ”Free entry to any of the following sites...” tarkoittaa tässä maassa: ”10inr discount from a ticket to...”

Koko matkan mittakaavassa ei Akbarin hauta ollut mitenkään poikkeustapaus, sillä tämä maa on täynnä mitä ihmeellisempää ja kummallisempaa säätämistä. Mitä tahansa kukakin tekee, se pitää sisällään aina jonkin asteisen hämmentyneen säätämisen. Mikään ei koskaan mene sulavasti, eikä kivuttomasti, eikä mikään asia ole helppoa. Tehdään aina vaikeasti jollain sairaalla tavalla ja säädetään. En ota tähän tästä edes esimerkkejä, sillä tämä asia on niin selvästi läsnä kaikessa, ettei yksittäistapauksen nostaminen olisi edes reilua. Sanotaan vaan, että tämä maa ja tämän maan ihmiset ovat erinomaisia luomaan ongelmia sinne missä niitä ei todellakaan tarvitsisi olla.

Akbarin haudalla vielä sama kaveri yritti neljännen kerran myydä meille keraamisia norsupatsaitaan, vaikka olimme jo kolme kertaa sanoneet, ettemme tee niillä mitään. Hintaa kyllä hierottiin ja huudeltiin, mutta ”anteeksi, en tarvitse myymääsi esinettä mihinkään, enkä halua sitä” -on kerta toisensa jälkeen osoittautunut erittäin heikkotehoiseksi kommentiksi. Jotenkin paikallisten tajuun ei tunnu menevän se, että vaikka meillä on paljon rahaa, emme silti halua ostaa kaikkia maailmassa olevia esineitä ja asioita. Tämä kruunasi hautaepisodin, jonka jälkeen otti sen verran paljon päähän, että todettiin tarvitsevamme mieltä rauhoittavat päiväoluet. Ja mikäs siinä, olihan edelleenkin juhannus kuitenkin.

Tällä kertaa löysimme tiemme myös Lonely planetin suosittelemaan paikkaan, joka paljastui vähintään viiden tähden hotelliksi palvelijoineen, suihkulähteineen ja kristallikruunuineen. Niin paljon se mesta ällötti, että totesimme yksiselitteisesti lähtevämme muualle. Todellakaan en voi ymmärtää, miksi joku haluaa tulla Intiaan niin, että ajaa lentokentältä hotellipalvelijan audilla suoraan usean kymmenen neliön hotellihuoneeseen, josta sitten voi tehdä taksilla päiväretkiä tärkeimpiin nähtävyyksiin, tehden kaiken muun hotellilla. Taisiis äh. Jotenkin tuntuu, että tuollaisessa 'helpossa turismissa' menee vaan yksinkertaisesti niin paljon ohi. Samantein jäisi sitten vaikka kotiin omien palvelijoittensa kestittäväksi ja kattelisi kuvat googlesta.

Viiden aikaan iltapäivästä koitti meidän aikamme lähteä Agrasta. Kaupungissa ehdimme viettää vain yhden yön, nähden kuitenkin kaikki tärkeimmät nähtävyydet. Varanasiin ja Kolkataan verrattuna Agra oli siistimpi, kontrolloidumpi ja selvästi varakkaampi kaupunki. Lämpötilat olivat täällä päivällä 40-45 asteen välillä. Äärimmäisen kuumaa, mutta vähintään yhtä kuumaa tulisi olemaan myös seuraavassa kohteessamme: Rajasthanin osavaltion pääkaupungissa Jaipurissa.

Niin ja tosiaan,

Tos ois tollasta: